Kulttuurikäynti Siikakoskella
Ensimmäinen visiitti Kymijoen kulttuurimaisemissa tuotti tulokseksi yhden toutaimen.
Elokuun viimeinen viikonloppu oli varattu kalastukselle, kun työmatkalta piti jäädä alunperin Ouluun Samulin vieraaksi. Valtion matkustussääntö esti kuitenkin moiset kikkailut, vaikka omakustanteisesti palaisi reissultansa, joten kotiin oli palattava. Torstaina Torin rannassa oluttuopposen äärellä kuitenkin kehittyi jo uusi suunnitelma, joka on toteutumaisillaan tätä kirjoitettaessa. Siitä lisää lopussa.
Kalalle piti kuitenkin aivan liian pitkäksi venyneen tauon jälkeen päästä ja soittokierroksen jälkeen ilmeni, että karavaani oli lähdössä sunnuntaina kohti Kymijokea. Niinpä hyppäsin Timpan kyytiin Tampereelta ja tapasimme Riksun iskujoukon Jarin ja Laurin Siikakosken rannalla. Minä olen tähän asti onnistunut välttelemään (en tosin mitenkään aktiivisesti, ei vain ole tullut käytyä) Kymijokea, joka kuitenkin on kulttuurinähtävyys niin kalastukselliseesti kuin historiallisestikin. Nyt tuli siis sekin nähtyä.
Siikakosken niska.
Siikakosken alue oli ensinnäkin huomattavasti isompi kuin oli odottanut. Todella nättiä paikkaa riittää varmaankin parin kilometrin pätkällä. Kaunis sunnuntaipäivä oli houkutellut kuitenkin onkimiehiä paikalle enemmänkin, joten melkoinen kulttuuritunnelma joella vallitsi. Rinkisysteemit eivät tunnu ainakaan Siikakoskella toimivan, vaan paikkoja varattiin varsin surutta. Jos jossain avautui mahdollisuus päästä yhtään paremman oloinen ottipaikka, piti syöksyä kärppänä paikalle, että edes muutaman siivun pääsi heittämään.
Kulttuurimaisemaa.
Viuhdoimme pääasiassa kaksikätisillä lohen perässä päivän ilman kummempia tuloksia. Jarilla oli pari tärppiä ja itse sain yksikätisellä lillutellulla tinselillä nätin, reilun viisikymppisen toutaimen aivan koskialueen alaosan loppuliu’usta. Kalaa näkyi paljon, varsinkin niskalla oli lohta ilmassa vähän väliä, mutta miehitys niin tiukka, että heittämään ei oikein tahtonut päästä. Joka tapauksessa hieno ja varsinkin eteläisessä Suomessa ainutlaatuinen paikka, mikä myös selittää ruuhkaa. Kyllähän tuolla uudestaankin voi käydä, ensi kerralla kyllä vähän pidempi keikka on paikallaan. Kuuden tunnin ajelu kuuden tunnin luvan takia on vähän liioiteltua.
Ajelusta tulikin mieleen jo alussa mainittu suunnitelma. Eli to-pe yönä on tarkoitus Timpan kanssa startata kohti pohjoista, napata Samuli mukaan Oulusta ja lähteä viimein koestamaan Jokkmokkin alueen kalavesiä uudestaan. Viime visiitistä hurahtikin jo nelisen vuotta vaikka jo silloin uhottiin, että paluu on edessä. Nyt viimein päästään etsimään nousutaimenia Purkilta ja Pärliltä, vaikkakin vain viikonlopun verran. Sidontapenkki on jo laulanut mm. melkoisia mustia hahmostriimerin möhkäleitä. Stay tuned!
Pimenevässä illassa isot taimenet purevat mustia hahmostreamereita, ainakin toiveissa.