5. & 6. & 7. Päivä: Heitto, 3 askelta alavirtaan, repeat.
Loppureissusta sitten hajosi tuo raportti päivässä – meininki. Ehkä syynä oli tapahtumien vähyys, tai no. En vain saanut aikaiseksi.
Loppureissu meni melko hiljaisissa merkeissä. 5. päivänä olin yliväsynyt ja heittämisestä tai kalastamisesta ei tullut oikein mitään. Kalaa oli kyllä liikkeellä, mutta vain vastarannalla 😉
Jouni sai heti aamun kolmannella heitolla hienon springerin, ja heti kohta perään samasta paikasta parin heiton päästä toinen oli kiinni mutta irtosi väsytyksessä. Seurasin tapahtumia vastarannalla monttu auki. Eipä aikaakaan kun Petri jo väsytteli lohta vastarannalla, joka ikävä kyllä irtosi muutaman minuutin taiston jälkeen.
Itse heitin päivän ilman minkäänlaista tuntumaa kaloihin. On se kumma mikä niissä vastarannan pooleissa aina on, kalaa selkeästi enemmän.
Seuraavana aamuna aloitin kalastuksen täynnä virtaa hyvin nukutun yön jälkeen. Tällä kertaa sieltä vastarannalta, tosin heikoin tuloksin. Iltapäivään mennessä sain tartutettua mukavan Mertsarin isoon keltamustaan putkiperhoon (vähän kuin Dee Sheep mutta ei kuitenkaan). Luulin jo oikeasti että nyt jysähti kunnon kala kun tärppi tuli reippaan keskivirran toiselta puolelta. Kala vei hetkessä siimaa parikymmentä metriä mutta kuoli kun osui oman rannan hitaaseen virtaan. Meni hyvän aikaa tajutessa että kyseessä oli mertsari eikä kuollut lohi. Mutta tapahtuma kuitenkin!
Toiseksi viimeisen päivän iltana päädyin jo noin miljoonan heiton jälkeen epätoivoon ja aloin uittamaan n. 14cm Sunray Shadowta. Muutaman yliolan heiton jälkeen sain ihan poolin keskeltä valtavan tärpin. Vesi roiskui puolelta toiselle kun kala iski kiinni perhoon. Sain stripatut siimat nopeasti kelalle ja nousin penkalle väsyttämään kalaa. Parin “ison kalan” kierroksen jälkeen keskellä monttua sain sitten siimat silmille, ei pysynyt kiinni.
Aivan armottoman tiputusvitutuksen kourissa (ensimmäinen varsinainen tapahtuma kolmeen päivään) aloin mättämään Sunraytä kauas virtaan kovassa tuulessa. Yliolanheitto niin pitkälle kuin lähtee ja sitten stripstripstrip. Petri tuli sateen keskellä poolille ja huuti jo kaukaa että “Oliko iso?”. Näytin kuulemma melko pelottavalta mättäessäni perhoa rankkasateessa ja myrskyssä keskivirtaan yliolan ja uittovauhti oli vähintään hirveä.
Hetken kuluttua naureskelin jo tapahtumalle ja hommasta jäi hyvä fiilis. Olin sentään saanut kautta aikain ensimmäisen kunnon tapahtuman SS:ään ja kädet tärisivät vieläkin.
Viimeisen päivän käytin sitten heittämällä perhoa useammassa poolissa. Heitto kulki mukavasti mutta kalat puuttuivat. Komppasin entisiä ottipaikkoja eri perhoilla mutta kaloista ei saatu havaintoakaan. Heittäessäni SS:ää yliolan puolivirtaan tuli Ghillie Simon paikalle ja huuti jo kaukaa että “What the bloody hell are you doing? Where do you think you are fishing??? This ain’t river overhand!!” 😀 😀 Kova kuri, niin se olla pitää.
Lopulta reissun saldoksi jäi koko porukalle 5 lohta ja 2 meritaimenta. Olin varsin tyytyväinen lopputulokseen. Kakkosalueelta oli samaan aikaan saatu 2 kalaa ja kolmoselta 8 eli sijoituimme hyvin näiden välimaastoon. Ottaen huomioon 3 väsytyksessä tiputettua kalaa ja lukuisat tärpit oli mahdollisuudet vielä paljon parempaankin.
Laitan valokuvia vielä myöhemmin kunhan ehdin purkamaan kameran. Kotona odotti 350 lukematonta työsähköpostia ja nyt kirjoitan tätä junasta kohti Helsinkiä.. voi siis vierähtää vielä hetki.
Jatkamme kohta tunnelmissa, sillä Simojoen lohikausi alkaa parin viikon sisällä. I’ll keep you posted!