Saaristoseikkailu
Syksy on taas täällä, ja paras haukikausi käsillä. Isommat vihernieriät luikertavat viilenneiden vesien myötä lähemmäs rantoja myös meidän veneettömien kalamiesten ulottuville. Ensimmäiset sessiot heitettiin heti, kun Norjan reissun aiheuttamasta masennuksesta selvittiin, ja seuraavassa hieman raporttia niistä.
Pori, Elokuun loppu
Syyspuolen ensimmäinen reissu heitettiin jo elokuussa enne vesien jäähtymistä, suuntana yllättäen Porin tutut vedet. Läksimme Jarin ja Timpan kanssa koluamaan mestoja toiveissa pintapoppereihin vihaisesti iskevät hauet, ja itse väänsin myös muutaman pienemmän popperin korvatulpasta kutosen koukkuun isojen meriahventen toivossa.
Kalastus aloitettiin Kokemäenjoen suualueen matalikoilta, joissa aikaisemmin kesällä pojilla oli pärähdellyt ihan kiitettävästi. Paikka oli muuttunut melkoisesti sitten toukokuun viime visiitin. Koko matala lahti oli täynnä lumpeita ja ruohoa, kasvustojen väleissä oli erittäin mielenkiintoista polskutella popperia. Aloitin session isolla punavalkoisella haukiplopsuttimella, mutta sain vain pari ahventa nousemaan perhoon. Niinpä vaihdoin pienemmän korvatulppapopperin siiman päähän, sillä onnistuinkin saamaan yhden parisataa grammaisen ahvenen ja muutamia vihaisia iskuja. Toiveissa vain oli ollut löytää kunnon merikarkeaa puolikiloista pannuaffenta, joten kotona uhotut smetana-ahvenet jäivät haaveeksi. Mielenkiintoista touhua kuitenkin myös tuo kesäinen ahvenen kalastus popperilla, pitäisi ehkä enemmänkin tutustua. Haukien osalta minulla oli hiljaista, mutta pojat saivat muutamia komeita iskuja ja jokusen pienehkön kalankin käsissä käymään. Pitkä polkeminen kellurenkaassa imi kuitenkin parhaat mehut miehestä ja paikan vaihto Pihlavan parhaan pizzapaikan kautta oli vuorossa.
Seuraavaksi ampaisimme Lampaluodolle harvemmin käydyille paikoille. Täältä löytyi yllättäen myös mukavaa matalaa lahtea, jossa pojat pääsivät kalastamaan kahlaamalla, itse poljin rinkulalla vähän syvempiä ruovikon reunoja. Sain kuin sainkin elämäni ensimmäisen pintahauen iskemään punavalkoiseen popperiini. Pitkän tyhjän heittämisen jälkeen turtuminen oli jo päällä, ja meinasin paskoa housuuni ensimmäisen iskun kohdalla. Kala ei kuitenkaan tarttunut, eikä vielä toisellakaan uitolla, mutta kolmannella sain jo pidellä peruskarkeaa parin-kolmen kilon merikalaa siiman päässä hetken. Eipä tuo vain pysynyt. Pojilla ei matalassa lahdessa ollut tapahtumia, mutta paikka laitettiin tarkkaan muistiin, sen verran paljon se muistutti viime kauden lopulla hyvin kalaa antaneita eritäin matalia lahdenpohjukoita.
Seuraavaksi otimme vähän enemmän mailia alle ja teimme reilun siirtymän pohjoiseen syksyllä hyvin toimineille rannoille. Täällä kala oli otillaan, Jarille täräytti papukaija-HD:hen ensiheitoilla komea reilu kolmosen merihakki, joka tuli ihan käsissä asti käymään. Pojat löysivät samasta matalasta ruohikkolahdesta vielä pari kalaa mieheen lisää, hauet tuntuivat taas olevan varsin pienellä alalla lähes vieri vieressä. Itse renkailin vähän eri suuntaan saamatta kosketuksia kaloihin popperilla, joten vaihdoin myös uppovermeisiin. Valkopinkki HD ei tuottanut tulosta, joten vaihdoin uuteen keltavihreään ja erittäin ottavan näköiseen peliin. Kalastin samaa lahtea, josta sällit olivat puolisen tuntia sitten kaloja kiskoneet, kun tärähti. Otti tuli pitkän pysäytyksen aikana, ja oli melkoisen laiska, eikä kala jäänyt kiinni. Heitin muutaman kerran lisää, ja renkaan edessä perhon uittosuuntaa vaihtaessani kala iski uudestaan, jääden tällä kertaa kiinni. Nätti parin kilon hauki, jonka ajattelin viedä kotosalle puuttuvia ahvenia korvaamaan. Heitin kalan renkaaseen istuimen takana olevaan verkkopussiin, jotta se säilyisi hengissä ja hyvänä session läpi. Vaan vähän myöhemmin hetken jo virrottuaan kala aloitti hirviän rymistelyn selän takana, ja sen seurauksena lensi ulos renkaasta! No, ehkäpä tämä sitkeä sissi ansaitsi vapautensa. Vaan vähän alkoi painostamaan, kun kotona tuli uhottua suuren metsästäjän lähtevän hakemaan pötyä pöytään, ja tuliaisina näytti olevan vain villejä kalajuttuja. Onneksi läheisen saaren reunan kaislikosta paukahti uusi, hieman pienempi hauki. Tämän kalan kanssa ei arvottu, vaan se sai puukon lappeesta heti renkaaseen noustuaan. Timppakin sai vielä pari kalaa, joten tällä alueella kala oli otillaan.
Jari ja reissun isoin.
Lopuksi hämärän laskeutuessa kävin vielä pikaisesti koittamassa tutun sillanpielien ottipaikan renkaalla. Pojat pistivät jo pillit pussiin, sillä syksyllä paikka on kahlaten kalastavalle varsin hankala. Yksi tärppi varmasta paikasta paukahtikin, ettei ihan tyhjiä sentään, vaikka olisi siitä toivonut jotain ihan ylöskin tulevan. Yhteenvetona voisi todeta, että reissu oli ihan miellyttävä alku syyskaudelle. Kalan löytäminen teetti taas töitä, eikä mitään isoja rokotiilejä siiman jatkeeksi sattunut, mutta kun oikealle paikalle osui, tuli haukia pieneltä alueelta jälleen useampia. Poppereihin olin toivonut kyllä huomattavasti enemmän toimintaa, Jarin ja Timpan kokemukset aikaisemmalta kaudelta olivat sen verran hyviä, mutta enpä vieläkään saanut niitä kunnolla pelittämään. Ensimmäinen otti kuitenkin, ja olihan se sykähdyttävää. Tästä oli hyvä jatkaa.
Paimio, 10.9.-11.9.
Haukihommiin pääsin seuraavan kerran tuossa männä viikonloppuna. kun lähdimme käymään tyttöystäväni Sallan kanssa ystäväpariskunnan mökillä Turun saaristossa. Varsinainen kalamatka ei siis ollut kyseessä, ja kotona vannotettiin, ettei koko ajan saa olla vesillä. Vähän ehdin kuitenkin heittämään ja kapteeni Kassun osaavassa ohjauksessa pari kalaa löytyikin.
Itse kapteeni, jolle kuuluu suurkiitos erinomaisesta opastuksesta ottipaikoille!
Perjantaina pääsimme perille reippaasti kuuden jälkeen, ja hämärä oli jo laskeutumassa. Kassu ehdotteli silti välitöntä ongelle lähtöä, ja kun hallitus ei vastustanut ideaa, läksimme merelle mökin varustukseen kuuluneella varsin tukevalla alumiiniveneellä. Veden lämpökin oli laskenut alle viidentoista ihan sisälahdissakin, ulkona varmasti vielä vähemmän. Lähilahtien vesi oli sameaa, jopa sameampaa kuin viimeisellä Porin reissulla. Ehdimme heittämään ehkä tunnin ja koluamaan pari lähikasilikkoa läpi, kunnes keltavihreää HD:tä vietiin. Kyseessä oli selkeästi raavaampi yksilö, joka ei taistelutta antautunut. Lopulta kapteeni sai nostettua melko laihassa kunnossa olleen reilun 80 senttisen köllikän veneeseen. Perhon irroittamisen jälkeen kalasta napattiin kuvat ja se laitettiin takaisin kasvamaan, toivottavasti ruoka maittaa jatkossa hieman paremmin. Ilta oli hyvä päättää tähän kauden toistaiseksi isoimpaan kalaan ja siirtyä saunomaan.
Tämän kauden isoin, toistaiseksi. Kuva Kasper Andresen.
Sosialisointia jatkuikin sitten varsin pitkään yöllä, ja lauantaina olo oli sen mukainen. Lähtö ei siis ollut ihan lentävä, mutta lopulta iltapäivästä päätimme kuitenkin lähteä käymään vähän ulompana kirkkaammilla vesillä. Myös naiset pakattiin veneeseen mukaan, suunnitelmana heittää heidät jonnekin saareen sientä etsimään, mutta lopulta hyvää paikkaa ei tullut vastaan, joten kapteeni ja kaksi kyytiläistä kykkivät veneessä pari tuntia minun viskoessa perhoa. Kalastin koko joukon varsin hyvän näköisiä kaislikon reunoja lävitse vaihdellen perhoa. Aloitin keltävihreällä ja siirryin aikaisemmin Paimion kirkkaassa saaristovedessä hyvin toimineen valkopinkin kautta valko-viher-siniseen, mutta kalaa ei vain kuulunut. Parin tunnin paiskomisen jälkeen alkoi kyytiläisillä olla jo usko koetuksella, mutta onneksi nappasin kotimatkalta sisemmältä saaristosta jo selkeästi värjäytyneestä vedestä yhden peruskarkean vajaan parin kilon merihauen, joten maine ei ihan täysin mennyt. Tämän ottamista ruokakalaksi jo hieman harkittiin, mutta kalaa oli tarkoitus tehdä vasta sunnuntaina, joten päätettiin hakea tuoretta kalaa vasta aamupäivästä pannulle.
Kaksi komeaa luontokappaletta samassa potretissa. Kuva Salla Merikari.
Meri-ilmastossa täytyy olla jotain erikoisia entsyymejä, sen verran kaamea olo myös sunnuntaiaamuna oli. Päivä meni chillaillessa, joten kalalle emme koskaan sunnuntaina päässeet. Ehkä parempikin niin, ettei tullut liikaa onkimassa käytyä, vaan välillä ihan seurusteltuakin ihmisten kanssa. Hauskaa kuitenkin oli, ja samaan suuntaan ollaan jo suunnittelemassa kapteeni Hollingworthin johdolla uutta, vähän intensiivisempää kalastusta sisältävää reissua.