Muuramenjoki 2: Punaisen silmän arvoitus
Niinhän se comeback piti joelle tehdä, sen verran jäi kalattomuus kaivelemaan. Myös Jarille jäi jostain syystä (mikä lienee?) vielä polte päästä joelle, ja kun
vielä saimme tahoillamme torstai-aamupäivän järjestettyä vapaaksi, suuntautui Hiluxin nokka taas kohti Muuramea. Aika tasan kahdeksan reikäreikä seisoimme asennossa hautauspalvelun ovella odottaen lupamyyjää paikalle. Saimme arkiaamuna kalastaa kahdestaan, vaan eipä se helppo keikka älläkään kertaa ollut.
Nyt tarkoitus oli vältellä hifistelyä, joten kärkeensä virittelin parin larvan ja miniliitsin litkan korvatulppaindikaattorin jatkeeksi. Vaan osumia ei kuulunut. Pyörähdimme yläosillakin tuloksetta. Vain Jarilla oli liitsissä tärppi ja yläosilla jotakin hataria nousuja pinturiin. Vasta kun vaihdoin perhot pienempiin koon 16-22 nymfeihin ja perukkeet 5X:ään, alkoi tapahtua. Joka montusta tuntui löytyvän isoja, useamman sadan gramman särkiä, joka olivat pikkunymfeihin mieltyneet.
Jokea yläosilta siltojen välistä.
Päivemmällä innostuivat kirjot pintomaan kosken alla Suvantomontussa. Jari niitä koittikin sitkeästi pinnasta jallittaa, mutta tarjoukset eivät krantuille koskibroilereille kelvanneet. Kun itse tulin paikalle, paras aktiivisuusjakso oli jo ohi, eikä pinnassa näkynyt kuin pari satunnaista pörähdystä. Olihan se pakko silti vähän tarjoilla #22:sen Grffith’s Gnatia, vaan eihän se kelvannut. Pommitimme vielä lopussa takuuvarmaksi ottimontuksi tunnettua kuoppaa miehissä liitsejä pohjaa pitkin pomputellen, ja Jarilla oli yksi kala hetken kiinni. Meikäläinen onnistui vain saamaan, yllätysyllätys, ison särjen.
Kyllä taas opetti kotijoki nöyryyttä. Kirjot, nuo evämakkaraksikin haukutut, osaavat jonkun aikaa koskessa majailleina olla pirun kranttuja. Tälle vuodelle jäi siis isompi koskikala taas saamatta, sillä rauhoitus on alkanut ja koskikausi taputeltu. Olisihan noita kirjonongitapaikkoja, joista rauhoitus on kumottu, mutta ei taida malttaa alkavan hauki- ja mertsarisesongin takia koskilla enää käydä.
Jari koittaa jallittaa pintovia kirjoja Suvantokuopasta. Syksy saapuu jo koskille. Niinpä on aika suunnata katseet taas merelle.