Huove

Enhanced Mulkkis

Joskus aamuyön pikkutunneilla (tai no, kaltaisellani nöösipojalla jo kellon lähestyessä puolta yötä) hieman väsyneenä ajatukset laukkaavat villisti ja ideoita syntyy. Jos sattuu olemaan ajatuspurkausten sattuessa lähellä perhopenkkiä, voi jälki olla melkoista. Toisinaan mielenkiintoista, mutta yleensä aamulla saa pyöritellä päätään tekeleitään katsoessa.

Viime yön session tuloksena syntyi tunnetusta meritaimenen tappajasta Mulkkiksesta tuunattu Enhanced Mulkkis. Jostain alelaarista on eurolla tarttunut mukaan pussillinen Two Tone Tinsel Chenilleä. Sitä aloin sovittelemaan ensin kutosen koukulle, mutta sehän on ihan liian pitkää tavaraa moiseen, joten lopulta koukuksi tuli #2 TMC:n 811 ja pyrstöksi marabouta. Mulkkiksen tavaramerkki, mulkosilmät perään (jäivät tosin tässä yksilössä vähän turhan lyhyiksi) ja rungolle tinselichenilleä. Jotta homma saataisiin vedettyä kunnolla överiksi, piti chenillen sekaan kietaista vielä kaksi paria kumijalkoja.

Aamulla en enää tiennyt, oliko perho puhdasta neroutta vai radaltaan vinksahtaneen mielen tuottama kimallepallo. Ero on välillä hiuksen hieno, ja usein ne kaikkein häröimmät tuotokset osoittautuvat ottipeleiksi.

Pyydän siis teitä,  arvon lukijat, arvioimiaan mielenkirkkauttani. Lopullisen arvostelun perhosta antavat tietenkin kalat, jos tuota kehtaa uittaa.

EMulkkis

E-Mulkkis

Perhon koko mertasta onkiessa on muuten mielenkiintoinen kysymys. Mitä noita juttua olen lukenut, niin kylmällä vedellä varsin monet onkisällit suosivat pieniä perhoja. Toisaalta Gotlannissa opas-Pärren mielestä kylmällä kelillä piti valita isoin perho, mitä rasiasta löytyy. Sen jälkeen siitä katkaistiin pyrstö, jotta kalat eivät vain näykkisi takalistoa.

Taannoisessa 3/2010 Chasing Silverissä oli myös mielenkiintoinen sakemannien juttu (tuossa linkissä Bernd Zieschen juttu on jostain käsittämättömästä syystä otsikoitu The True Baltic Salmon, vaikka oikeasti otsikko on The True Baltic Silver). Kaverit onkivat nimenomaan isoa meritaimenta. Heidän teesi oli jäljitellä aina isolle kalalle isoa ruokaa, silakkaa tai tuulenkalaa tai vastaavaa, ja uittaa perhoa veden lämmöstä huolimatta niin lujaa kuin mahdollista.

Ihan järkeenkäyvät perusteet kavereilla oli toiminnalleen (saaliskala taimenen nähdessään koittaa paeta oli veden lämpö mikä hyvänsä) ja toisaalta jos miettii virppamiesten lusikanviskomista, ovat uittonopeudet ja houkuttimien koko ihan jotain muuta kuin perhoilla kalastettaessa. Viime vuoden Gotlannin reissulla isoilla tinseleillä saatiinkin toimintaa, tosin minun harrastama nopea uitto ei tuonut sen kummemmin tulosta. Virpalla vauhdilla kelailemalla kyllä kanssa saatiin kaloja.

Ei kai auta kuin testailla. Meritaimenen kalastuksessa on vain se huono puoli, että kun tapahtumat ovat äärimmäisen harvassa, kovin syvällistä analyysia on vaikea tehdä.

Leave a Reply

XHTML: You can use these tags: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>