Huove

Korvatulppaindikaattori

Olen kaipaillut viime vuosien sumarireissuilla indikaattoria. Koestin useamman kaupallisen mallin, mutta ne eivät joko jaksaneet kellua, haittasivat heittoa, irtoilivat siimasta tai liukuivat siinä, tai yksinkertaisesti hajosivat. Varmasti perhokaupoista löytyy toimivia indikaattoreitakin, mutta minulla meni hermo niiden etsimiseen, ja vähän maku koko kohokalasteluun, vaikka se tehokasta olisikin.

Keväällä ennen Vilppulan sumarireissua painin jälleen indikaattoriongelman parissa, kun sain yllättävän valaistumisen hetken. Eräästä duunipaikasta, jossa kävin vuoden vaihteessa, jäi taskun pohjalle aika kasa klassisia keltaisia korvatulppia, eareja, kuten niitä piireissä kutsutaan. Nehän ovat foamia, kelluvat kuin korkki ja värikin on kirkuvan keltainen. Täydellistä indikaattorimatskua siis. Hetken pähkin erilaisia kiinnitystapoja, mielessä kävi jotain siimalenkkiä sivuperukkeeseen. Tällöin kohon tärpinilmaisemisherkkyys (hieno sana, kyllä) vain kärsii pahasti. Lopulta välähti ja rakenteesta tuli seuraavanlainen:

Otetaan yksi #6 koukku, pohjustetaan sidontalangalla.

Sidotaan siihen kiinni siimalenkki. Ensimmäisissä viritelmissä käytin sidontalampun reunassa roikkunutta ohuehkoa perukesiimaa, muistaakseni 3X:ää. Se on vähän liian ohutta, jolloin lenkillä kiinnitettyä peruketta on vaikea saada irti. Joten seuraavissa kehitysversioissa lenkki on paksumpaa, 0.41mm:stä siimaa. Tämän toimivuutta en ole ehtinyt vielä testaamaan. Idea siimalenkin käyttöön tuli yllättäen Perhokalastajat.netissä, jossa muistaakseni Hota oli viritellyt omien indikaattoripintureidensa perään tuollaisia siimalenkkejä.

Tehdään eariin reikä sidontaneulalla, joko keskelle, tai kuten itse olen tavaksi ottanut, lähemmäs jotain reunaa. Tämän jälkeen reikään tungetaan avointen sidontasaksien toinen terä, jolla hiotaan aukkoa isommaksi (ei ehkä kannata käyttää niitä ihan ykkösterässä olevia kapistuksia tässä työvaiheessa).

Kun tulppa on taas saanut muotonsa takaisin, se pujotetaan koukulle silmän yli vetämällä ja työnnetään koukun mutkaan asti siten, että runko jää paljaaksi. Jos reikä on lähempänä jotain reunaa, niin eari laitetaan koukulle siten, että koukku jää sen alaosaan. Sitten runkoon sivellään pikaliimaa ja eari vedetään siihen päälle. Varmistetaan muoto ja kiinnitys.

Tulppa1 Tämän näköinen viritys. Peruke sidontaan normaalisti koukun silmään kiinni, ja kärkiosa laitetaan lenkkiin loop-to-loop –liitoksella. Kärkiäkin on silloin helppo vaihtaa, jos se kulahtaa tai katkeaa.

Tulppa2 Kuvaa hieman ylhäältäpäin, lenkki näkyy paremmin. Tässä indikaattorissa on myös se hyvä puoli, että siihen saa tartutettua tupakantumppeja valikoivasti syövät kirjot. Kävisi varmaan leipäpalajäljitelmästä karppia kalastaessa.

Testireissussa Vilppulassa korvatulppaindikaattori toimi erinomaisesti. Se kellui hyvin ja näkyi pitkälle, joskin useamman tunnin paiskomisen jälkeen se upposi hieman syvemmälle ja havaitseminen oli vaikeampaa. Näitä on kuitenkin helppo ja nopea tehdä isompikin läjä, jolloin vaihtaminen uuteen edellisen väsähdettyä onnistuu kätevästi. Heitossakin tuo toimi yllättävänkin hyvin. Tasaisesta päästä huolimatta poikkileikkaus on kuitenkin sen verran pieni, että ilmanvastus ei kasva kohtuuttomaksi. Vitosen Z-Axiksella heitti paria kuulapäätä, lyijymötikkää ja korvatulppaindikaattoria vaivatta.

Seuraavaan innovaation menikin sitten yllättävän pitkään. Nyin litkaa jossain vaiheessa alavirran suunnasta ja katselin, että tuohan porskuttaa kuin parempikin haukipopperi. Ei sinänsä yllättävää muoto huomioon ottaen. Kaksi jäljellä olevaa aivosolua huiteli ympäri pääkoppaa hyvän tovin, ennekuin osuivat yhteen. Katselin talven aikana Eräkuksan jaksoa, jossa pyydettiin taimenta popperivaapuilla Kuusaankoskella. Otit olivat komeita, joskin harva jäi kiinni. Ja onhan tuo surffilauta tehokas näyttävä taimenenpyyntitapa. Mitäpä jos tuohon korvatulpan perään sitoisi muutaman nipun tinseliä? Jos yhdistetään kaksi tehokkainta taimenenpyyntitapaa ikinä, larvastus ja surffi, samaan litkaan, tuloksena on oltava jotain ihmeellistä, eikö?

No, ei välttämättä. Mutta ajatus on niin kutkuttava, että sitä on koitettava. Ensin litka täräytetään ylävirtaan, josta uitetaan vapaasti larvat omalle kohdalle, ja sitten aletaan mekastaminen pintaa pitkin popperilla. Niinpä tein ensimmäisen testiversion uudesta popperi-indikaattori-korvatulppa hässäkästä tänään. Tarrasilmät tuolle voisi vielä liimata, nyt ei vain ollut sopivia käsillä. Ja sitten aletaan odottelemaan salakka-aikaa.

Tinseli1 Tinselillä höystetty indikaattoripopperi. Vähän jäi tässä tuo eari kasaan, en sitten tiedä, haittaako. Siimalenkki pitää pyrstön kätevästi poissa koukunmutkasta. Vielä ne silmät tuohon. Saa nähdä, kuinka toimii vai toimiiko lainkaan. Ainakin tartutus voi olla hankalaa tuon koukun kidan ahtauden takia, mutta jos edes kunnon tällejä saisi…

6 Responses to “Korvatulppaindikaattori”

  1. jari says:

    no voi perskele johan on peli.
    itse tein tänään vähän saman tapaisen (perhon)
    katselin kissoille ostettuja hiiri leluja ja mitäs sehän oli ontto muovikupla sisälmyksiltään ja hiiren nahka vetästy siihen päälle. ei muuta ku neulalla reikä nokkaan ja mahaan ja pitkä saltti streameri koukku pujottelin läpi. reikien kohtiin ja muihinkin saumoihin pikaliimaa. ja mitäs helkuttia on sellanen hauki hiiri että oksat pois ja voin taata ettei uppoa jos on kaikki reiät tukittu. varmaan uintikin on kohillaan kun lopsuttelee hissun kissun tulemaan 😉 noksoppi oli hiirten osto paikka ja nimi oli rapiseva peltohiiri. tosiaan se rapisee kuin räminä vaappu…

  2. Pope says:

    Mies, tehän olette NERO!

    Mites jos tuohon eariin kovertaa pienehkön “kolon” jonka kovettaa liimalla? Voisi aiheuttaa paremman popper polahduksen, voi toki vaikuttaa itse kelluvuuteen?

    Loistavaa!

  3. Lihis says:

    No, eipäs nyt liioitella 🙂

    Oishan tuon kolon kovertaminen (tai ehkä korventaminen?) kanssa mahdollista. Tosin tuo materiaali ei ole helpointa mahdollista muotoilla, se kun vetäytyy kasaan niin tehokkaasti.

    Kävinkin eilen apteekista, missä selvisi, että eareja on useampaakin eri laatua. Nämä ensimmäiset olivat tehty softeista, jotka muotoutuvat paljon pienemmällä voimalla. Sijoitin hurjan 1,80€ 6 kappaleen pakettiin hardeja, jotka ovat todellakin paljon kovempia. Niiden muotoilu voisi jo onnistua. Muutenkin vaikuttavat paremmlta materiaalilta tähän indikaattorikäyttöön. Pitääpä testailla eri vaihtoehtoja.

  4. kolo says:

    tulpathan kyllä uppoavat, kokeiltu on!

  5. Lihis says:

    Kyllä ne minulla toimivat ihan sen minkä tarvitsee. Nyt vaikkapa viimeisellä Muuramenjoen reissulla heitin 6 tuntia samalla earilla ja vasta lopussa alkoi kelluvuus heikkenemään. Ja silti se ajoi asiansa, eli uitti perhoja hyvin.

    Noita tulpiahan on tosiaan vähän erilaisia, pehmeämpia ja kovempia. En nyt noita uhoamiani ekstensiivisä testejä ole tehnyt, tässä parin kauden aikana kalastus on keskittynyt yhä enemmän muualle kuin koskille. Mutta tämäkin saattaa vaikuttaa asiaan.

    Huonoin puoli tuossa viritelmässä on tuo kalastussyvyyden vaihtamisen vaikeus. Matalammassa pitää peruketta leikkailla, syvemmässä vastaavasti lisätä. Tosin aikaisemmin kokeilemani indikaattoriviritelmät, joissa tämä onnistui helposti (lähinnä tarkoitan sellaisia kohotyyppisiä, joissa siima menee indikaattorin läpi ja lukitaan paikalleen jollain tikulla) ovat muilta osin olleet käyttökelvottomia.

  6. Muuramenjoki 2: Punaisen silmän arvoitus : Huove says:

    […] oli vältellä hifistelyä, joten kärkeensä virittelin parin larvan ja miniliitsin litkan korvatulppaindikaattorin jatkeeksi. Vaan osumia ei kuulunut. Pyörähdimme yläosillakin tuloksetta. Vain Jarilla oli […]

Leave a Reply

XHTML: You can use these tags: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>