Huove

Harjoittelemalla oppii

Tämä poikkeuksellisen havainnon tein tuossa eilen illalla, kun jatkoin harjoitteita epoksipäisten haukiperhojen kanssa. Nyt sain aikaan jo huomattavasti parempia ja helpommin heitettäviä heduja, näitä kehtaa jo hauille esitelläkin. Materiaalitkin tosin perhoissa olivat ehkä päiden vääntämisen kannalta helpompia, mukavasti kiharia luonnonkuituja. Punamustassa ihmeessä, jota jo aiemmin esittelin, materiaali on kettua. Uusi vihreä hässäkkä on tehty jostain tuntemattomasta, jo muutama vuosi sitten Perhomessujen alelaarista löytyneestä karvasta. Tämänkertaisessa sidontasessiossa oli muutenkin suosiossa vähän luonnollisemmat värit, kun tein Jarille vielä toiveiden mukaisen täysin valkoisen HD:n. Se onnistuikin varsin mukavasti.

PuMu hässäkkä ennen epoxy –käsittelyä.

PuMuEpoxy Ja jälkeen, kyllä ne silmät näyttävät hyviltä haukiperhossa.

VihreeEpoxi Vähän luonnollisemman väristä välillä. Paino sanalla vähän. Ostin messusunnuntaina Sportia-Pekan aleilla käydessäni uuden erän vihreitä schlappeneita, ja tässä pussissa on nyt todellakin pitkiä sulkia. Tulee melkoisen komeita mörssäreitä näistä.

ValkoHD Tilaustyönä sidottu täysvalkoinen HD ennen suihkussa käyntiä. Ei ollenkaan hassumman oloinen peli.

Kalastuksen osalta kausi on startannut rauhallisesti. Olin vielä vapunaattona Haihunkoskella ottamassa toutaimia vastaan. Paikallisia Viialan perhokalastajien jäseniä käyskenteli uudella ja hienolla heittolaiturilla, ja osasivat kertoa, että keskiviikkona vesi oli jo ollut 7,3 astetta, mutta yksi kylmä päivä välissä oli tiputtanut sen alle seiskaan. Perjantain aikana vesi lämpeni tasaisesti. Kun minä jouduin lähtemään kuuden aikoihin vapun viettoon, oli se noussut taas 7,5 asteeseen. Mutta sepä ei toutskalle riittänyt, vaan kahdeksan astetta pitäisi olla, joten kaloja ei joessa ollut. Nyt kylmät yöt ja muutama sateinen päivä viikon aikana ovat pitäneet nousun muutenkin rauhallisena. Jari ja Timppa kävivät sunnuntaina koskella, mutta hiljaista oli ollut. Omalla kohdalla vapunvietto äityi melkoisesti suunniteltua pidemmäksi, joten aaton jälkeen en ole päässyt koskella käymään. Nyt sieltä nettitietojen mukaan on kuitenkin jo jonnin verran kalaa saatu, mutta mitään megaryntäystä ei tänä vuonna ilmeisesti nähdä. Erästä kosken rannalla kuulemaani sanontaa mukaillen: toutaimen nousu on kuin ripulin lääkitseminen pieremällä, eli helvetin tarkkaa touhua (alkuperäisessä anekdootissa puhutaan krapulan lääkitsemisestä kaljalla, mikä sekin on varsin osuvaa).

Haihun panoraama Haihunkoski 30.4.2010. Vettä piisasi varsin runsaasti, mutta oli se ihan kalastettavalle tasolle jo laskenut. Vasemmassa laidassa uusi, hieno ja parhaille toutainpaikoille rakennettu heittolaituri.

No, nyt viikonloppuna on lähdettävä tilannetta korjaamaan. Hakkiperhoja sitoneena ja netistä muiden saamien kölliköiden kuvia katselleena olen päätynyt suunnitelmissani pieneen perjantai-iskuun Porin suuntaan. Kauden pitäisi olla parhaimmillaan, ja onhan tuo Suomen ensimmäinen kansainvälinen haukiturneekin,  Kvarken International Pike Fly Fishing Tournament 2010, siirretty Raippaluodosta tuonne Merikarvian mestoille. Eli ei pitäisi ihan kehno ottiaika olla. Sunnuntaina on sitten äitien päivä, ja kas, kun rakas äitini sattuu asumaan Viialassa. Siinä sivussa tulee ehkä sitten käytyä koskellakin.  Raporttia tapahtumista seuraa.

MötköViime syksyn ennätys 107cm, ja samalla henkilökohtainen haukirekordi. Tähän lähdetään hakemaan perjantaina parannusta.