Huove

Kesäpäivä Porissa

Kevään haukitsembalot jatkuivat reilu viikko takaperin perjantaina 14.5., kun suuntasimme jälleen Jarin ja Timon kanssa Poriin etsimään vihernieriöitä. Uhosin viime keikan jälkeen toimittavani saalikuvia, ja saatiinhan niitä. Helppoa se ei tosin ollut, mutta lopulta ahkera piiskaaminen palkittiin.

Aloitimme kalastuksen jälleen tutulta lahdukalta Kokemäenjoen suualueella. Tällä kertaa keli suosi haukimiestä ja lämpötila hipoi hellelukemia. Veden lämpökin oli matalassa noussut jo tuonne viidentoista  Vapaasteen tuntumaan, joten toiveet aktiivisen kalan löytämisestä olivat vireillä. Nilkkasyvyiset rantalahdet olivat aivan käsittämättömän täynnä kutulahnaa. Pelipaikoille kahlatessa pystyi sameassakin vedessä seurailemaan monikiloisten lituskojen säntäilyä. Tuli mieleen, että näitäkin voisi olla mielenkiintoista onkia vitosen vavalla ja nymfeillä tai liitseillä. Tiedä sitten, olisiko kesken kutupuuhien sapuska kuitenkaan maistunut. Mutta haukia täältä tultiin etsimään, joten tuumasta toimeen. Hajaannuimme ympäri lahtea ja aloimme piiskaamaan ruohikkojen ympäristöä. Hauet eivät kuitenkaan tuntuneet tällä kertaa olevan ruokajonossa, sillä tarmokkaasta heittämisestä huolimatta tuloksena oli vain yksi Jarilla valkoisessa HD:ssä kiinni ollut kala. Poljimme lahdella pari tuntia, mutta kun kaloja ei alkanut kuulua, päätimme vaihtaa paikkaa.

 

Tuulee Reissua varten sidottuja Hollow Deceivereitä tuulessa.

Navigaattorin ohjastamina lähdimme hakeutumaan Pihlavanlahden toiselle puolelle tutkimaan uusia paikkoja. Pikkuteitä risteillessä meinasi välillä usko loppua, mutta lopulta löysimme itsemme sopivasta niemenkärjestä. Lahnoja pyöri täälläkin, mutta hauista ei kuulunut mitään. Lisäksi pohja oli huomattavasti mutaisempi ja upottavampi kuin lähempänä joen suuta, joten kahlaaminenkin alkoi olla melko tuskaista. Aurinko porotti ja hiki virtasi. Päädyimme pienelle saarelle pitämään taukoa, ottamaan aurinkoa ja pitämään taktiikkapalaveria. Ehdottelin siirtymistä tutuille ottimestoille siltojen kupeeseen, jotka ovat toimineet aiemmin niin keväällä kuin syksylläkin. Aikaisemmilla visiiteillä syksyllä paikka on kalastettavissa kunnolla vain renkaasta. Niinpä pojat eivät olleet kovin innostuneita ajatuksesta, mutta päätimme kuitenkin käydä katsastamassa paikat matkalla muille vesille. Tämä osoittautui varsin hyväksi ratkaisuksi.

Kalliolla Aurinko paistaa ja vettä sattaa, taitaa olla kesä, kesä.

Hauki on kalaKeväällä, ennen kuin lumpeet ja kaisla täyttävät lahden, on alue helposti kahlaavan kalastettavissakin. Itse virittelin kuitenkin renkaan ja lähdin koluamaan tuttuja karikon reunan kaislikoita. Ensimmäinen hauki paukautti kiinni ihan alkupäästä, josta yleensä kalaa on löytynyt vähän kehnommin. Puikkari oli todella pieni, tuskin edes 40 senttinen, mutta fiilis oli hyvä. Tili aukaistu, ja jos kalaa löytyi jo näiltä C-luokan paikoilta, olisi parista parhaasta pohjukasta odotettavissa hyviä tuloksia. Pari vihaista tärppiä sainkin, ja käytin vielä yhtä, noin kiloista kutenutta kalaa renkaassa. Sitten aloin kuuntelemaan lähilahdesta kuuluvia kiljahduksia. Jari oli lähtenyt  matalaan mutalahteen kahlailemaan ja löytänyt varsinaisen hotspotin. Hauet olivat aivan matalassa kaislojen sisällä kutupuuhissa, mutta koko lahti oli täynnä joko kutenutta, tai kutua odottavaa kalaa. Rannassa oli jatkuva kutumekastus käynnissä, vähän syvemmällä posahti aina välillä komeasti, kun hauet iskivät valtavina lauttoina paikalla pyöriviin pikkusalakoihin kiinni. Heittosektori oli lahdessa kahlatessa 360 astetta, ja joka puolella oli mahdollisuus tiukkaan tärppiin. Kun salakat alkoivat hyppiä pakoon perhon kohdilla, osasi aina ottaa vähän tiukemman otteen vavasta, sillä hauki oli seuraamassa perhoa. Paras meininki oli heti aluksi, kun Jari ja Timppa paiskoivat lahdessa, eikä vettä oltu vielä poljettu mutavelliksi. Kalaa oli paljon, pojilla oli paritkin tuplatärpit. Koko oli merihaueksi ehkä vähän pettymys, pääasiassa sellaista kilon tai kahden puikkaria. Isoimman, reilun kolmosen kalan otti jälleen Timo. Miehellä tuntuu olevan uskomaton taito kaivaa aina ne reissun isoimmat kalat, kun kokeneemmat vierellä nyhtävät tyhjää. Selkeä luontaisen kalamiehen vaisto, sillä hänen perhokalastusura on toistaiseksi lyhyt (innostuksesta päätellen siitä tulee vielä pitkä), mutta hyvin menestyksekäs. Nämäkin taisivat olla Timon ensimmäisiä perhohaukia.

Tuplat Laitetaan nyt niitä saaliskuvia, kun kerta luvattiin. Tässä tuplatärpin tuloksia. Illalla Senbomin grillissä tirisi hauki.

HaukimiesHaukimestari Timppa ja isompia lahdesta löytyneitä kölliköitä. 

Itse renkailin vielä hetken, ja pääsin pippaloihin vasta, kun paras otti oli jo hieman hiipunut. Siinäkin meni vielä säädellessä hetki, kun räpsin kameralla niitä luvattuja saaliskuvia. Lopulta heitin illan päätteeksi pienen kierroksen lahdella. Koska kalat olivat varsin aktiivisia, oli pakko koittaa foamislideriä, johon malli olin saanut Location X –tarpoonintylytysvideolta. Eipä pelannut ei, mutta heti kun pistin tutun valkopinkin-HD:n, torppasi tomera hauki kiinni. Kokoa ei ollut merihaueksi mitenkään mainittavasti, mutta puhtia senkin edestä, ja kala antoikin paljon paremmat kyydit kuin moni isompi lajitoverinsa. Pojat olivat jo saaneet pyyntihimonsa väsyteltyä, ja odottelivat rannassa, joten tähän kalaan oli hyvä päättää reissu. Yhteensä saimme tästä samasta, noin sata metriä pitkästä lahdesta viitisentoista kalaa. Perhoista pelasivat parhaiten papukaija-HD ja Jarille sitomani valkopinkki-CFD, joka oli session päätteeksi melko rankassa kunnossa. Kalan koko oli tosiaan pienehköä, missä lienee isommat luuranneet. Mutta tunnelma oli silti mahtava, kun Ahti oli lopulta palkinnut ahkerat kalamiehet.

Lahti  Liha ja kala

Taivastupla. Vas. Pojat polkevat mutaa ottilahdessa. Oik. Isäntä itse väsytyksen lumoissa. Kuva: Jari Senbom

Liha ja kala Pieni mutta pippurinen. Kuva: Jari Senbom

Viime viikonloppu menikin sitten kalastuksellisesti täysin sivu suun. Minun oli tarkoitus lähteä Turun suuntaan haukiongelle, mutta kutsujan yllättävän työkiireen takia reissua jouduttiin siirtämään kesäkuulle. Jari oli kiireinen Siuronkoskella järjestämiensä kalastuskisojen parissa, enkä muitakaan kontakteja saanut houkuteltua kalalle. Yksin olen pahuksen laiska lähtemään, ja niin koko viikonloppu jäi välistä. Tulevana perjantaina on kuitenkin pakko lähteä, sai ketään mukaan tahi ei. Koskillakin alkaa pikkuhiljaa olemaan kausi käynnissä, mutta luulen, että haukihommiksi tämä vielä menee. Pintavedet lienevät helteissä kovasti lämmenneet, mutta nettiraportit kertovat vielä varsin hyvistä saaliista, joten on se lähdettävä koittamaan. Siispä jatkoa seuraa.

Ennen kaikkea muistakaa, että kesä on viimein täällä! Toivokaamme sopivasti sateita ja auringonpilkahduksia, vesiperhoshätsinkejä ja kaislikkomulahduksia, hopeakylkien välähdyksiä kiven huopeissa.Takin' it easy

Summertime,
And the livin’ is easy
Fish are jumpin’
And the cotton is high

One Response to “Kesäpäivä Porissa”

  1. jari says:

    mahtavaa matskua. oikein hymy tuli suupieliin tällä kertaa. kuvatkin on komeita ja kesäinen tunnelma on jutussa..

Leave a Reply

XHTML: You can use these tags: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>