Huove

Nopiaa reissurapsaa 29.3 – 31.3

Yllättäen jäi tämä reissuraportin kirjoittaminen muiden kiireiden varjoon. Ei ole ihan ensimmäinen kerta. Koitin tuota Tampereen unelmien pokamiestä saada kirjoittamaan raporttia mutta oli kuulemma liikaa naisia kimpussa ettei nytjustkerkiä.

Vaan, kauden ensimmäinen reissu suuntasi Viitasaarelle sumaritaimenten perään Kärnänkoskelle. Kiireisille todettakoon että kalaa saatiin ja kylmä oli. Edeltävä viikko jännättiin lumimyrskyn kourissa josko parempi keli ehtii viikonlopulle ja ehtihän se. Korreja oli liikenteessä reilusti, välillä rantapenkassa kävi oikea kuhina kun nymfit taivalsivat puurajaan kuoriutumaan.

Perjantaina ammuimme Viitasaarelle hivenen kiireellä, patonkikärry (Citroen C3) oli ollut Veholla huollossa toista päivää ja huoltopäällikköä piti vähän kovistella että auto on nyt saa-ta-va viikonlopuksi. No, klo 15 purkin sai noutaa ja 350e köyhempänä päästiin reissuun. Pekka kyytiin keskustasta ja nokka kohti etelää. Maittavan GP setin jälkeen päästiin Viitasaarelle johon Juhis oli tempaissut bussilla. Vähän lisää kebabia naamariin ja majoitukseen Wiikin kartanoon. Majoitus osoittautui mitä 1800-lukulaisperhokalastukselliseksi, ja mietimmekin pitäisikö aamiaiseksi nauttia teetä maidolla.

Ei tarvinnut. Lauantai valkeni mitä kirkkaimpana ja hienoimpana päivänä ja tempaisimme naamariin äärimmäisen tuhdin aamupalan. Pekka taisi syödä 5 karjalanpiirakkaa, muutaman sämpylän, vähän muroja, muffinssin, pari kananmunaa ja muuta perusaamiashöttöä. Kolmeen pekkaan (ha-ha) upposi melkein koko Kartanon aamupalat. Lupien ostoon ampaisimme muutaman yrityksen jälkeen “hei pojat.. mulla ei oo kahlukamppeita mukana” -> U käännös. Kymönkosken kauppa on kyllä loistava tuulahdus jotain mennyttä. Rauhallinen ja leppoisa ympäristö höystettynä mukavalla palvelulla. Ja löytyihän sieltä Pekallekin kollega 😉

No, vihdoin asiaan eli koskelle. Korreja tosiaan oli reilusti liikkeellä, kalaa pinnassa vähän vähemmän. Korkkasin tilin parilla taimenella välisuvannosta, tappopeliksi yllättäen musta Bunny Leech.
Perässä roikotin sitkeästi eri nymfejä mutta kaikki tapahtumat kolisivat Bunnyyn. Pinturivapa pysyi minulla ensimmäisen päivän pitkälti käyttämättä.

Pieni takaisku tuli lauantaina kun menin urheilemaan ja tipuin jäihin loppuliun vieressä. En tajua, jää oli kestänyt edellisinä vuosina ihan hyvin! No, onneksi ranta oli lähellä ja olin hivenen varautunut hasarditemppuun. Kahluutakin nyörit olivat tiukilla, huppu päässä ja kahluuhousujen vyö kiereällä. Silti hivenen säikähdin kun yhtäkkiä vesiraja seisoo puolivälissä aurinkolaseja. Pääsin ylös ilman suurempaa dramatiikkaa ja onnistuin kastumaan vain hivenen. Varavaatteet ylle ja meno jatkui, tosin ei enää jäillä.

Tähän hätään en muista montako kalaa kepitimme lauantaina, joka tapauksessa isoin rannalla käynyt oli meikäläisen ~ 50cm hyväkuntoinen taimen. Kaikki tapahtumat yleisnymfillä, pinnassa oli varsin hiljaista.

Sunnuntai valkeni vähän tummempana, mutta yhä lämpimänä päivänä. Ampaisimme vähän vähemmän tuhdin aamupalan jälkeen joelle (ei tuntunut olevan nälkä, käsittämätöntä). Oulun pojat Kari ja Perttu olivat jo joella, tosin näin pojista vilauksen vasta puoliltapäivin. Sunnuntaina välisuvannosta Juhis kepitti pari kalaa mustilla Bunny Leecheillä, kuinkas muuten. Minä karkuutin hyvän kalan hel-vetin kylmän kahlausoperaation päätteeksi.

Suurin osa sunnuntain tapahtumista tuli ylempää seuraavasta suvannosta. Siellä oli useita pintovia kaloja ja pojat pääsivätkin tarjoamaan näyttäytyville kaloille pinturia. Kaloja kävi rannalla useampia, tosin vain muutamia mitallisia.

Reissun kokonaissaldoksi jäi 10 taimenta, joista suuri osa mitallisia. EI lupaa huonompaa tälle(kään) kaudelle.