Huove

Haukea kelluntarenkaasta

Nyt riitti pikkunäppärät ja mukanokkelat otsikot, laitetaan kerrankin sellainen, josta heti selviää pelin henki ja postin sisältö.

Olin tänään Jarin ja Timpan kanssa Porissa kelluntarengaskierroksella. Luvassa oli navakkaa länsituulta, mutta muuten kaunis puolipilvinen syyspäivä. Liikkeelle ampaistiin ennen kukonlaulua, ja tukevan Tikkulan ABC:llä nautitun aamiaisen jälkeen päästiin kalalle aamuauringon juuri noustessa puiden latvojen yläpuolelle. Kohteeksi oli valittu tutun niemen rantakaislikot. Tuulen puolella keli oli sen verran rapsakka, että sinne ei renkaalla tehnyt mieli lähteä koestamaan. Niinpä parkkeerasimme Timpan tuoreen kala-Golfin suojan puolen rannalle. Reissu oli jo meinannut peruuntua, kun erinäisten sattumien kautta kellään meistä ei ollut autoa käytettävissä, mutta Timppa oli reippaana poikana päättänyt käydä laittamassa kala-auton, että pääsemme Poriin. Lempääläinen käytettyjen autojen myyntimies oli kaupannut 500 eurolla pojille "huolella rakastetun ja vain vähän käytetyn" farmari-Golfin. Mittarissakin oli vaatimattomat 400 000 kilometriä. Kaveri oli kuulemma ollut aito autojobbari, rasvaiset hiukset vedetty taakse ja kultakäädyt kaulassa huudellut, että tää on paras! Kotimatkalla oli öljynpainevalot vilkkuneet kuin meksikolainen kirkko joulukuussa ja Timppa oli soittanut ja vaatinut kauppoja peruttavaksi. Myyntimies oli todennut, että ei hän 500 euron kauppoja ala perumaan, ja kunnossa se rassi on, anturi vain prakaa. Sen verran tuli kuitenkin armeliaana vastaan, että uuden anturin lupasi kustantaa. Hyvin Golf meidät kyyditsi Poriin ja takaisin, ja kala-autoksihan tuo on vallan mainio. Tilaa farmarissa on hyvin, eikä tarvitse kahluukamppeissaan sisään könytessä pelätä pilaavansa nahkasisutuksia. Toivottavasti kestää jouluun asti, kaikki sen jälkeen on pelkkää bonusta.

Virittelimme renkaat auton vieressä kalastuskuntoon ja polkaisimme itsemme vesille. Timppa ja Jari olivat syksyn aikana hankkineet itselleen omat kellurenkaat, joten melkoinen karavaani lähti vesille. Montaa hetkeä ei mennyt, kun Timppa kätteli jo ensimmäistä kalaa. Haukea tuntui alueella olevan hyvin, tärppejä tuli tasaiseen tahtiin. Itse polkaisin renkaalla hieman pidemmän siirtymän poikien edelle. Ensimmäinen heitto porilaisittain poikkeuksellisen syvän kaislikon eteen, ja syksyn tehoväriksi osoittautunutta keltavihreää HD:tä vietiin vähän isomman tuntuisesti. Parin alkusyöksyn jälkeen kala alkoi lajityypillisen junnauksen ja Loopin uusvanha Greenline SW imi mehut tehokkaasti. Pian sainkin nostettua renkaaseen kauden tähän mennessä komeimman, tasan 90 senttisen köllikän. Perhon irroittelun ja kuvauksen jälkeen kala lähti takaisin omaan elementtiinsä ja minä siirryin kelluntarengasjonomme hännille. En ehtinyt heittää taas kuin kolme heittoa, kun perhoa vietiin taas. Tällä kertaa kala oli hieman pienempi, tuollainen kolmen kilon merikarkea hauki. Kalaa renkaaseen nostaessani se päätti alkaa mesoamaan sekä heiluttamaan päätään ja ylistetty, tuhoutumattomaksikin mainostettu Pro Leader napsahti poikki jo toisen kerran lyhyen tuttavuutemme aikana. Pakko sanoa, että tämä tavara ei tehnyt minuun suurta vaikutusta. Ottiperho kimmelsi vihreänä leukapielessä, kun kala sukelsi syvyyksiin.

lihis ja 90cm_edit  90 senttiä porilaista meripetoa.

Tästä eteenpäin minun kalatapahtumat jäivät tärppien asteelle. Seurimoita, imaisuja ja jopa hetkellisiä kiinnioloja kyllä riitti myös toiselle rasiasta löytyneelle viherkeltaiselle HD:lle, mutta kalat eivät siihen iskeneet samalla intensiteetillä kuin edeltäjäänsä. Tiedä sitten, oliko syy heikompaan ottiin yleinen syönnin hiljeneminen, väärä paikka vai itse perhoyksilö. Tuo ensimmäinen hauen leukapieliin jäänyt ottipeli oli ehkä onnistunein sitomani HD, siinä oli kokoa, näköä, loistavaa poukkoilevaa uintia ja hyvälle haukiperholle tyypillistä asenteen pöyhkeyttä. Kolasimme Timpan kanssa koko parin kilometrin mittaisen niemen rantakaislikot kärkeen asti. Timppa polki renkaalla koko matkan, itse huijasin hieman, ja suoritin kävelyosuuden suoraan niemen kärkeen. Sieltä löytyi varsin herkullinen kaislikkolahti, josta sain jälleen viitisen tapahtumaa, joista pari kalaa oli hetken kiinnikin. Vaan kun ei pysy niin ei pysy. Timpalla oli matkalla ollut myös tapahtumia, olipa hän erästä reippaasti tuota saamani kalaa isompaa saanut pidellä hetken aikaa. Oli pirulainen vain syöksynyt kaislikkoon, sotkenut siimat korsien ympärille ja nauranut päälle. Sen jälkeen paikat hiljenivät täysin. Niinpä heitimme renkaat kantoon ja lampsimme autolle. Jari oli kääntynyt jossain vaiheessa ympäri ja oli heittänyt aiemmin kalaa antaneet kaislikkorannat uudelleen. Kalaa oli edelleen ollut paikalla, ja tapahtumia oli ollut runsaasti. Hän oli saanut neljä haukea isoimman ollessa noin 85 senttinen.

Päivä oli edennyt tässä vaiheessa jo varsin pitkälle, ja minulla oli hieman aikaisempi kotiintuloaika, joten meillä oli enää tunnin verran aikaa kalastaa. Päätimme kuitenkin suorittaa tehokkaan paikanvaihdon Lampaluotoon. Itse lähdin renkaalla tarkoituksena tarkistaa pari kalaisaksi tunnettua kaislikonreunaa, kun taas pojat lähtivät kahlaamaan lähilahden matalia kaislikkoreunoja. Römysin renkaan kanssa hetken, mutta tuntui, että vastahankituista tuliteristä sukellusräpylöistä toinen ei istunut kunnolla. Niinpä rantauduin pienelle kivikolle. Laskin vavan kivikkoon, ja siinä räpylöideni kanssa könytessä vasta uuden tulemisen kokenut ensimmäisellä reissullaan ollut Green Line napsahti poikki. Hetken seisoin epäuskoisena, sitten meinasi tulla itku tai nauru, en ole ihan varma, kumpi. Kalastustunnelmat menivät siihen, ja pojillakin oli lahdessa ollut hiljaista, joten kamat pakattiin Golfiin ja lähdettiin kotimatkalle.

Reissutunnelmat jäivät siis ristiriitaisiksi. Alku meni hyvin, sitten vähän huonommin ja lopulta hyvin huonosti. Tapahtumia oli mukavasti, vaikka tartutus oli vaikeaa. Renkaissa kävi pikaisten laskujen mukaan yhteensä kymmenkunta kalaa päivän aikana. Positiivista oli lisäksi aikaisempia reissuja suurempi keskikoko. Päivän aikana ei tullut eikä edes näkynyt yhtään alle kahden kilon kalaa. Yläpäässäkin päästin jo lähelle sitä maagista metriä, mutta kovin harvassa Porin suunnassa nuo kunnon köllikät ovat. Tai sitten emme vain niitä osaa etsiä ja houkuttaa ottamaan. Veden lämpökin oli tippunut jo viiden kuuden asteen kieppeille, olipa muutamissa rantalahdukoissa aamulla ihan jäätä. Vielä olisi kuitenkin tarkoitus yksi tai kaksi haukireissua tehdä ennen taimenen pyyntiin siirtymistä. Toivottavasti kalantulon suhteen saatu suunta ylöspäin jatkuu ja jos vaikka kalustotappioilta tulevaisuudessa onnistuisi välttymään.

2 Responses to “Haukea kelluntarenkaasta”

  1. Jose says:

    Sori…

    Mutta hei, osoitit minut vääräksi tuon perukkeen suhteen. Kaksi kertaa ei ole enään sattuma!
    Pitänee miettiä hieman tuota asiaa.

    Onnea kaloista!

  2. Lihis says:

    Juu, tai sitten vain minä ja Pro Leader ei sovita yhteen. Onhan se sulla kestänyt vuositolkulla katkeamatta, vaan kun meikäläinen on paikalla, niin johan poksahtelee 🙂

Leave a Reply

XHTML: You can use these tags: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>