Huove

Luonnonkalaa

Kevät etenee ja vieroitusoireet pahenevat. Tässä joutuu vielä kuukausitolkulla odottelemaan perhokalalle pääsyä, mutta koulu- ja työhommat ovat pitäneet kiireisinä viime aikoina (pahoittelen hidasta päivitystahtia). Ajatukset ovat vieneet kuitenkin kasvavissa määrin kohti kalahomma ja tulevaa kautta.

Toutaimen kutuaika on ensimmäisiä keväällä käsillä olevia paremman luokan kalastussessioita. Touhun suosio on kasvanut kovasti, ja esimerkiksi perhokalastajien suosima Haihu tapaa olla pahuksen tukkoinen parhaaseen sesonkiaikaan. Isommat virvelimiesten kosket vasta ovatkin täynnä, tarinat Siurosta kertovat kalastajaa kivasti viettävällä rannalla olevan kolmessa rivissä. Vielä 80-luvulla asiat olivat kuitenkin kehnossa jamassa. Pirkanmaan maakuntakalanakin tunnettu toutain oli hävitä vesistörakentamisen ja saasteiden myötä Suomesta kokonaan, vaan 90-luvulle tultaessa sitä opittiin viljelemään ja istutustoiminta saatiin käyntiin. Sittemmin olenkin miettinyt kovasti, miten nämä nykykannat pysyvät pystyssä, löytyykö luontaista lisääntymistä vai jatkuuko istutustoiminta edelleen?

Vastauksia löytyy internetin ihmemaasta, kunhan osaa niitä kaivaa. Jari oli Kokemäenjoen Vesistönsuojeluyhdistyksen kotisivuilta löytänyt linkit tutkimukseen, jossa seurataan toutainkannan tilaa Kulo- ja Rautavedessä sekä Kokemäenjoella. Kiitän Jaria taidokkaasta datanlouhinnasta ja laitan linkin läpyskään eteenpäin täällä:

http://www.kvvy.fi/tietosivu.php?sivu=selvitykset_tutkimukset&kieli=fi

Varsin mielenkiintoista tietoa toutaimesta sisältävän tutkimuksen sanoman voisi tiivistää seuraavasti: kun kalastat toutainta, kalastat luonnonkalaa, ainakin Kokemäenjoen vesistössä. Istutukset on lopetettu jo 2000-luvun alussa, mutta tutkimuksissa on löydetty paljon myös nuorempia, luonnon kudusta peräisin olevia ikäluokkia.

Toinen esille nostettava seikka on toutaimen hidaskasvuisuus. Tiesin asiasta jo aiemmin, mutta tässä tutkimuksessa esitystapa on poikkeuksellisen selkeä. Toutaimen kutukypsyys riippuu tutkimuksen mukaan enemmän pituudesta kuin iästä. Naaraat tulevat kutukypsiksi vasta n. 60 sentin pituisina. Tämän pituuden toutain saavuttaa Kulo- ja Rautavedellä keskimäärin 9 vuoden iässä, Kokemäenjoella vielä hieman myöhemmin. Vanhimmat tutkimuksen aineistoissa mainitut yksilöt ovat olleet 16 vuoden ikäisiä.

Olisikin varsin mielenkiintoista tehdä vertaileva tutkimus, jossa verrattaisiin toutaimen palautusistutuksen onnistumista vaikkapa Keski-Suomen vähemmän menestyksellisiin taimenistutuksiin. Molemmat lajit kuitenkin kutevat joessa ja ovat kärsineet virtavesien rakentamisesta. Miksi toutain kuitenkin lisääntyy Kokemäenjoen vesistössä luontaisesti, mutta taimen kutualueiden kunnostuksista huolimatta on hätää kärsimässä Keski-Suomessa? Ovatko kutualueet kuitenkin niin erilaisessa kunnossa, kohdistuuko vaeltavaan taimeneen sen elinaikana kohtuuton pyyntiponnistus vai onko taustalla jotain muita tekijöitä? Itse epäilen pyynnin isoa osuutta. Toutain kun ei ruokapöydässä ole kummoinen kala, niin kuten tutkimuksessakin todetaan, tapahtuu sen kalastus pääasiassa C&R:nä. Niinpä jopa erittäin hidaskasvuisen toutaimen kannat on saatu toipumaan. Ikävä kyllä en taida omalla opinalalla millään saada gradua toutain- ja taimenkantojen vertailusta läpi (ei ehkä edes vaikka sillä perustelisi vallitsevan kalastonhoidon aikana hyvin tarpeellista Nato-johtoista taimenpoliittista interventiota Suomeen), joten tämä tutkimus on jätettävä asiaan paremmin vihkiytyneille tahoille. Saa plagioida, por favor!

6 Responses to “Luonnonkalaa”

  1. Jose says:

    Ihan heti päällimmäisenä tulee mieleen ainakin itselle se, että toutain kutee keväällä, taimen syksyllä. Pelkästään se voi jo aiheuttaa ison eron?
    Ja kuten sanoit, onhan se fakta ettei toutain ole arvostettu ruokakala.

    Mutta hyvä, ajatuksia herättävä pointti!

  2. Lihis says:

    Totta, taimenen kudun pitää selvitä läpi talven, kun toutskalla ilmeisesti (tämä ei nyt ole varmaa tietoa) kuoriutuminen tapahtuu viikkojen sisällä mädin laskemisesta keväällä. Tällöin esimerkiksi säännöstelyn merkitys voi olla suuri. Keväällä juoksutus on kuitenkin yleensä voimakasta, kun taas talvella voi tulla välillä aikoja, jossa padon alapuolinen vesistö jää seisomaan pidemmäksikin ajaksi. Esimerkiksi vahvasti säännöstelty Siuro on patoamisesta huolimatta ollut niitä harvoja paikkoja, joissa toutain on pysynyt elossa myös läpi vaikeiden aikojen, mutta taimen ei taida siellä(kään) lisääntyä.

    Toinen rajoittava tekijä on varmasti myös poikasten elinympäristö. Mitä nyt tuota läpyskää luin ja siitä jotain ymmärsin, niin toutskan pojjaat siirtyvät melki heti kuoriutumisen jälkeen ilmeisesti tuonne suvato- ja järvialueille elelemään, kun taas taimen tarvitsee koskimaista ympäristöä myös ensimmäisten elinvuosiensa ajan, ja siitäkin nimenomaan matalaa, kivikkoista aluetta, joka rakennetusta ja/tai peratusta uomasta usein puuttuu kokonaan.

    Mutta tämäkään ei poista sitä faktaa, että toutainistutuksilla on kalan hitaasta kasvuhdista huolimatta saatuu isompia kaloja ihan erilailla kuin taimenia vesistöön mättämällä. Istutukset toutaimen kohdalla on kuitenkin lopetettu vasta 2000-luvun alkupuolella, eli vasta nyt on saatu ensimmäiset täysin luonnollisen kudun kautta syntyneet ikäluokat kutuikäisiksi. Joten jotain muutakin täytyy tämän takana olla kuin vain kutukäytäntöjen ja poikasvaiheen elinympäristöjen erot.

    Juuri tämän takia asiaa olisi mielenkiintoista tutkia tarkemmin ja nimenomaan sellaisten ihmisten toimesta, jotka, toisin kuin minä, ovat näihin asioihin perehtyneet paremmin kuin lukemalla muutaman tutkimusläpyskän ja hieman nettikirjoittelua.

  3. Aki Janatuinen says:

    Tuon Kokemäenjoen yläosan ja Kulo- sekä Rautaveden toutainkannan synkälle menneisyydelle on selityksenä silloisten kutukoskien patoaminen ja perkaaminen sekä muille kutualueille (mm. Loimijoki, Siuron yläpuoliset vedet jne.) johtavien vaellusreittien katkaiseminen padoilla. Lisääntymistulos heikkeni tai loppui kokonaan ja vähät toutaimet jäivät hajalleen ja eristyksiin. Näitä lisäksi niitä pyydettiin vielä tuolloin pahimman alamäen alettua 1960-1980-luvuilla varsin innokkaasti, olivathan ne tuolloin vielä haluttua saalista ravintonakin.

    Eihän tuo kokonaistilanne tuolla niin merkittävästi ole parantunut, mutta keskeisin muutos on varmasti ollut vedenlaadun positiivinen kehitys. Mutta onhan myös kalateitä kuitenkin paikoin saatu aikaan, koskia on kunnostettu ainakin paikoin ja pyynti on vähentynyt tai muuttunut selkeämmin C&R-pyynniksi.

    Vedenlaadun parantuminen ja esimerkiksi vesisammalkasvustojen palautuminen koskissa ja vuolteissa, vähentynyt vuorokausissäännöstely ym. positiiviset asiat ovat vaikuttaneet merkittävästi siihen, että lisääntyminen on käynnistynyt uudelleen. Mutta on toki ilmiselvää, että tämä on myös edellyttänyt onnistunutta tutkimus- ja viljelytoimintaa, siitä seuranneita mittavia tuki-istutuksia ja lopulta myös kalastuskulttuurin asteittaista muutosta.

    Toutaimen vertaaminen taimeneen ontuu johtuen mm. lajien erilaisista elistrategioista.

    Toutain on nimittäin tehokas lisääntyjä verrattuna taimeneen, jos kaikki menee putkeen. Siinä missä isollakin taimenemolla on vain jokunen tuhat mätimunaa, voi suurella toutainnaaraalla olla jopa puoli miljoonaa mätimunaa ja ensimmäistä kertaa kutevallakin 50 000! Tuosta voi hieman päätellä sitä, miten nopeasti onnistuneita vuosiluokkia ja sitä myöten uusia kutijoita voi syntyä. Toki tämä edellyttää myös sopivia kutupaikkoja, mutta kevätkutuisuus auttaa toutainta siinäkin että sen mädin ei tarvitse viettää puolta vuotta vaaroille alttiina. Sama pätee myös toutaimen poikasiin, ne eivät jää kutupaikoille useaksi vuodeksi maleksimaan, vaan siirtyvät uintikyvyn kehityttyä tehokkaasti muualle laajalle alueelle eivätkä ole riippuvaisia esimerkiksi koskialueen laajuudesta ja sen laadusta.

    Toutaimet kutevat lisäksi ilmeisesti vuosittain sukukypsyyden saavutettuaan (n. 5-10 vuoden iässä), ja voivat elää jopa lähes 20-vuotiaiksi. Tästä voikin päätellä miten tärkeää on, että toutaimia ei pyydetä liian pieninä pois ja mikä positiivinen vaikutus tällä voi olla toutainkantojen tilaan. Toki kututulos vaihtelee vuosittain, mutta silloin kun olosuhteet ovat otolliset voi syntyä hyviä vuosiluokkia, jotka kantavat pitkälle tulevaisuuteen ja kompensoivat huonojen vuosien lisääntymistuloksia. Toutain on siis nykyisissä rikkonaisissa oloissakin omillaankin pärjäävä laji, kunhan sen ongelmataakkaa ei enää entisestään lisätä.

    Toutaimesta on olemassa paljon suomeksikin julkaistua tutkimusta, joten jos kiinnostaa niin ainakin suuremmista kirjastoista löytyy varmasti. Netissä olevista ainakin Jussi T. Pennasen ja Niko Lehtolan tuotokset kannattaa lukaista. Jussin tekstit tuovat tarkemman selvyyden myös sinne teidän takapihan toutainlammikolle ja siihen miten toutainkanta elpyi siellä. 😉

    http://www.rktl.fi/www/uploads/pdf/kt178verkko.pdf

    http://www.mmm.fi/attachments/mmm/julkaisut/kronjulkaisusarja/5nJ0j3tMt/77_1-2006_Toutain.pdf

    Netistä löytyy myös hyviä julkaisua aiheesta mm. ruotsiksi. Jos kiinnostusta on, niin voin tiputtaa muutaman linkin jossain vaiheessa.

  4. jari senbom says:

    mietiskelin tuota tounarin ja taimenen kudun erilaisuutta ja tosiasiahan on että toinen kutee syksyllä ja toinen keväällä. lisäksi kalojen kutu alusta on hyvinkin erilainen taimen kun kutee soraikkoon ja vain soraikkoon. toutain kutee käsittääkseni kasvi pohjaisiin koski osuuksiin. nimittäin kun keväällä on saatu koskisammalia on niihin takertunut kauttaaltaan tiukasti toutaimen mätiä. esim siurossa mätiä on kaikki pohjan kasvustot täynnä ja suurin osa mädistähän menee virran mukana alas ja muiden kalojen syötäväksi. on ihan saletin varma merkki että pää parvet on koskessa kun ensimmäiset mädillä kuorrutetut sammaleet on joku nykässy ylös. olis kiva saada tietää tounarin kutukäyttäytymisestä lisää.

  5. Lihis says:

    Jahas, kommenttien kommentoiti hieman kanssa jäänyt. Nyt kun tuolla pk.netin keskusteluissa taas tämä tullut esille, niin muistin tulla tännekin kirjoittamaan.

    Eli Akille iso hattu ja kiitokset jälleen kerran erinomaisesta tiedonannosta. Tämän takia kala-asioihinkin ihmisiä vihitään ihan korkeakoulutasolla, ettei kaiken maailman wannabe-yhteiskuntatieteilijät tule huutelemaan mitä sattuu 🙂 Erinomaiset tutkimusläpystkät, tuo Kymijokisetti olikin jo tuttu, mutta Pennasen setti minulle uusi ja erinomainen, vaikkakin jo kymmenen vuotta vanha. Laita ihmeessä lisää linkkejä tutkimuksiin.

    Lisääntymiseltään taimen ja toutain eroavat siis toisistaan melkoisesti. Myös tuo poikasvaiheen elo eroaa niin suuresti, että tuo lisääntymisen vertailu ei liene mielekästä.

    Toisaalta, nämä asiat eivät selitä sitä, että toutainistutuksista saatiin paljon paremmat tulokset kuin taimenilla vaikkapa Keski-Suomessa. Isoja kaloja on tullut ihan eri malliin, vaikka tounari on kovin hidaskasvuinen kala.

    Tässä asiassa keittiöbiologi voisi olettaa (mutta ei todellakaan tietää) suurimman tekijän olevan pyyntiponnistuksen ero lajien välillä. Kun toutain ei ruokakalana ole kiinnostava, sitä pyydetäänkin vähemmän. Nuo muutamat pläräämäni tutkimusläpyskät esimerkiksi Päijänteen taimenesta (näistä tarkoitus postailla tarkemmin möyhemmin) nimeävät nimenomaan liiallisen pyynnin vaellustaimenten suurimmaksi ongelmaksi.

    Mutta myös muilla vaikuttavilla asioilla voi olla iso (jollei peräti isompi) merkitys. Kuten Pennanenkin toteaa, toutaimien kasvu on ollut nopeinta rehevöityneissä lämpimissä runsaskalaisissa järvissä. Ehkäpä taimen kärsii enemmän vedenlaadun heikentyimisestä? Ja mikä lienee taimenen pääasiallisten saaliskalojen, kuten muikun tilanne ollut tässä viime vuosina, kas sitä en tiedä.

    Se, että saisiko tällaisella erilaisissa vesistötyypeissä viihtyvien kalalajien vertailulla mitään mielekästä tietoa aikaiseksi, onkin sitten ihan toinen kysymys. Näin kotitarvekirjoittajana näitä on vain kiva pohtia, vaikka melkoista mutuilua tämä on. Siksipä valveutuneemmat saavat jatkossakin tulla valistamaan ja vaikkapa viskomaan niitä linkkejä lisää!

  6. Lihis says:

    Jaaniin, yksi mahdollinen ero on kanssa tuolla istukkaiden laadussa. Pennanen kertoo, että toutaimia varten pyydettiin uusia emokaloja jatkuvasti, kun taas ainakin osa taimenkannoista alkaa kait olemaan kovin laitostunutta.

Leave a Reply

XHTML: You can use these tags: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>