Huove

Turbosärkeä mä metsästän, tahdon saada suuren!

Kävin pari päivää sitten Viialassa viemässä äitini näinä päivinä neljäpäistä koiralaumaa pihalle. Samala oli kätevä käydä katsastamassa tilanne Haihunkoskella. Keväällä mielessä on toutain, tuo sisävesiemme tarpooni. Kyseinen kalalaji on isoin löytö oman perhokalastukseni kohdalla hetkeen aikaan. Viime keväänä muutaman epämääräisen nettijutun jälkeen päädyin Haihulle juuri oikeaan aikaan ja tunnelma oli lohipoolimainen: kala oli nousussa, sitä näkyi pinnassa ja se oli isoa. Lisäksi käsissä on todellinen uusi aluevaltaus, tietoa toutaimen kalastuksesta perholla ei kovin paljoa ole ja/tai sitä omaavat eivät kovin laajasti ole sitä jakaneet. Veikkaankin, että tästä touhusta saadaan paljon löytämisen iloa lähiaikoina, ja siinä sivussa väsytetään vavat väärällään isoja taistelunhaluisia kaloja sekä toivottavasti rikotaan muutamia ennätyksiä. Mikä parasta, asun kerrankin keskellä parasta äksöniä, eikä tarvitse edes osata norjaa tai kitsastella yökerhojen määrässä tai laadussa sijaitakseen pelipaikkojen läheisyydessä.

Haihu

Haihunkoski syksyllä 2006, maantiesillalta ylävirtaan.

Haihunkoski viime keväänä parhaaseen nousuaikaan.

Haihunkoski 18.4.2008. Vettä menee vielä todella railakkaasti, tämä kevät (ja talvi) on ollut varsin runsasvetinen.

Toistaiseksi Haihulla oli kovat tulvat käynnissä, vettä oli todella paljon verrattuna vaikkapa viime vuoden parhaisiin aikoihin. Toutaimen kutu kestää kuitenkin hyvin rajatun ajan, jokirannalla kuultujen juttujen mukaan noin viikosta maksimissaan kahteen, ja sen ajoitus riippuu veden lämpötilasta. Niinpä viimeistään ensi viikonloppuna on aloitettava päviystys joella, jotta lyhyestä kaudesta saisi kaiken irti, sekä oppisi mahdollisimman paljon tästä kiehtovasta touhusta. Itse sain kalat ja tärpit ronkkimalla pohjia pinkeillä ja keltaisilla perhoilla, yleensä vapaasta uitosta. Swingeillä ei muistaakseni montaa tärppiä tullut, ja nekin kaikki ihan alkuvaiheessa, kun perho oli ui niin syvällä, kuin sen vahvasti painottamalla, super fast sink –perukkeella ja sinktippi siimalla sai. Kuitenkin vaappumiehet tuntuivat saavan äksöniä myös lähempää pintaa, joten mitenkään mahdotonta sen ei kai pitäisi olla. Lisäksi kiinnostaa perhojen koko. Näkemäni perhot ovat olleet melko pieniä verrattuna haukiperhoihin tai vaikka alkukauden tinseleihin, ja vaaputkin tuntuivat heiluvan siinä 5-7cm:n välissä. Kuitenkin kyseessä on isojen kalojen pyytäminen sameassa vedessä, mietityttää, josko isommat perhot toimisivat paremmin. Toivottavasti saammekin kunnon hyökkäysjoukkueen kootuksi vapun jälkeiselle viikonlopulle testailemaan erilaisia toutaimen koukutusmetodeja. Samuli on tulossa, Jukka mietti yhden käden vavan hankintaa, Simo on kiinnostunut ja Pekankin silmiin syttyi kiilto, kun turbosärjistä tarinoin. Katsotaan, jos piipahtaisimme myös Lempäälässä tai Siurossa, mutta mielestäni Haihu on perhokalastajan kannalata paras, eikä niin kovin ruuhkainen kuin kaksi edellä mainittua.Nyt onkin sitten aika sitoa muutama iloisen värinen wappuhuiska ja ehkä vähän imuroida, että lattialla nukkuvat Oulun vieraat eivät tukehdu pölyn alle.

Vielä vähän vertailua. Parhaat pelipaikat kuvan keskeltä alavirtaan, vuosi 2007. Pahoittlut tekstistä keskellä kuvaa, panoraaman kokoamisohjelma kun on sharewarea ja lykkää moisen siihen.

Sama mesta tällä hetkellä. Jonkin verran enemmän vettä, mutta vielä on pari viikkoa aikaa isoon rutistukseen.

Vettä koskessa riittää.

Kevättä ilmassa.

Jotta totuus ei unohtuisi. Ainoa ylös saatu haavin kokoinen, 73cm ja n. 4 kiloa. Oli kivaa.

Leave a Reply

XHTML: You can use these tags: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>