Huove

Loimijoenlohta ja vihernieriää

Viime perjantaina sain viimein vapaapäivän ja mahdollisuuden lähteä kalaan. Oli sitä odotettukin, heinäkuu on ollut varsin kuivaa kautta kalastuksellisesti. Sain houkuteltua myös Jarin matkaan, vaikka kova oli homma saada mies lähtemään kalaan, piti ihan kerran soittaa ja vähän vihjaista. Perjantaiksi oli luvattu lähes kolmenkympin lämpötiloja, joten ajattelimme jättää koskissa kituvat istukkaat rauhaan ja keskittyä hellekaloihin: toutaimeen ja popperihaukeen.

Kierros alkoi keväältä tutulta Länsi-Suomen toutainvirralta. Kävimme kesäkuussa pariin otteeseen paikalla, ja onnistuimme kuin onnistuimmekin saamaan surffilautoihin komeita tärppejä ja yhden puolentoista kilon kalan ylöskin (rapsoja piti tehdä, mutkumutku…). Lisäksi olin perhokalastajat.netin ihmeellisessä maailmassa törmännyt Togeen, joka pitää toutaimen perhokalastukseen erikoistunutta Fly Fishing for Asp –blogia.  Kertakaikkisen mainio lisä suomen jalokalavaltaiseen blogivalikoimaan, täytyy sanoa. Utelin kaverilta vinkkejä toutaimen onkimiseen. Oli kuulemma samoilla mestoilla käynyt edellisenä päivänä ja saanutkin kalan, joten odotukset olivat korkealla.

Jariloimi

Kalapoikakalenterin heinäkuun uros onkii toutainta.

Vaan, kuten niin usein tässä rakkaassa harrastuksessa, kaikki ei mennytkään käsikirjoituksen mukaan. Paikalle saavuttaessa yllätys oli melkoinen, kun joki kuohusi valtavana ruskeana massana. Ilmeisesti Suomen yli viikolla pyyhkineet ukkoskuurot olivat sataneet vähän isommin valuma-alueelle, ja vettä ryöppysi koskessa enemmän kuin toukokuun alussa ja näkösyvyyttä oli noin 15 senttiä. Näky ei ollut kalastuksellisesti rohkaiseva, mutta kolusimme koskea kuitenkin parin tunnin ajan saamatta mitään kontakteja kaloihin. Muutamat roiskahdukset näimme, eli kyllä siellä kaloja oli ja ne syönnöstivätkin, mutta usko ei vain riittänyt.

Lihaloimi

Vettä huilasi huolella ja värikin oli vähintään haasteellinen. Kuva Jari Senbom.

Niinpä aktivoimme suunnitelmamme kakkosvaiheen ja paukautimme Poriin kesähaukea poppereilla pyytämään. Popperikalastus on ollut to do –listalla jo pitkään, mutta kunnolla en oikein sitä ole päässyt vielä toteuttamaan. Viime vuoden elokuulta plakkarissa oli vain yksi perhoa pariin kertaan tavoitellut kaveri. Nyt suuntasimme poikien viime kesänä mainioksi mestaksi toteamalle Kokemäenjoen suistoalueelle. Alue on varsinainen popperimiehen unelma: kilometritolkulla munasyvyistä lumpeiden ja ruovikoiden täplittämää matalikkoa, joka ei ilmeisesti joen aiheuttaman virtauksen takia ole vielä muuttunut täysin mudaksi, vaan on oikein hyvin kahlattavissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERATeimme Jarin kanssa varmaankin parin kilometrin kierroksen kahlaillen ja popperia plopustellen. Ensin meininki vaikutti varsin rauhalliselta, mitä ihmettelimme, sillä viime vuonna pojat olivat saaneet paljon tärppejä hauilta ja komeilta meriahveniltakin. Lopulta Jari kuitenkin hihkaisi, kun ensimmäinen kesähauki kävi päsäyttämässä perhoon. Eihän se tarttunut, mutta jäin seuraamaan tilannetta, sillä kaloilla on tapana lyödä useampi huti ennen kuin koukku tarttuu leukaan. Seuraavalla heitolla pienehkö puolentoista kilon hauki ampuikin valtavalla vauhdilla uudestaan kiinni perhoon hypäten kokonaan ilmaan. Tällä kertaa se myös osui, ja popperi löytyi syvältä kidasta, kun hetken päästä kalaa kädessä huljuteltiin. Sama meininki jatkui läpi illan, aina sieltä täältä iski hauki todella vihaisesti popperiin. Joku siinä läiskeessä ajaa kalat hulluuden partaalle, otit eivät todellakaan ole mitään pikku pyörähdyksiä, vaan yleensä on vähintään puoli kalaa ilmassa. Hauet olivat pienehköjä, kuten tähän aikaan vuodesta matalikoilla voi odottaakin, isoimman ollessa parin kilon luokkaa. Kävimme vielä aivan loppuillasta katsastamassa tutut kaislikonreunat vähän jykevämmän kaverin toivossa, mutta isompia ei täältäkään löytynyt.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kesähauki vääntää. Kaikki näissä kuvissa näkyvä on kahlattavissa ja kalastettavissa. Kuva Jari Senbom.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kesämies ja kala. Kuva Jari Senbom.

Täytyy kuitenkin sanoa, että on se pinturikalastus mahtavaa, oli kalalaji mikä hyvänsä! Huteja tulee plopustellessa paljon, tälläkään reissulla ei kädessä tainnut käydä kuin kalat mieheen. Mutta toimintaa ja tiukkoja tilanteita riittää. Toutaimen pariin myös palaamme elokuussa varmasti, sitäkin toivottavasti pinnasta surffeilla onkien. Seuraavalla reissulla kalastetaan kuitenkin ihan atlantin lohta. Ensi lauantaina suuntaamme Samulin kanssa kohti tuttuja maastoja Repparille. Kelit näyttävät ainakin tällä hetkellä varsin suosiollisilta, toivokaamme hyvää reissua.

3 Responses to “Loimijoenlohta ja vihernieriää”

  1. Toge says:

    http://aspfishing.blogspot.com/2011/08/elokuun-ensimmainen.html

    Sieltä löytyy vimosin reissu loimijoenlohen perässä. Kaloja oli jo liikenteessä hyvin, mutta vain yksi saatiin narrattua.

    Hyviä juttuja kirjottelet, pisteet siitä ja peukku ylös 🙂

  2. Lihis says:

    Noniin, kalaa siis on löytynyt. Ehdottomasti pitää tehdä visiitti vielä sinne päin tässä elokuun aikana, jos vaikka itsekin saisi toutaimen siiman päähän.

  3. Pikkupoppereita : Huove says:

    […] nättejä pieniä popperipäitä ja kumijalkoja. Foamipopperit ovat pienempiä ja keveämpiä kuin aiemmin käyttämäni suuret plopsuttimet, ja näitä pystynee heittämään jo kutosen Loopillakin. Salaisena haaveena […]

Leave a Reply

XHTML: You can use these tags: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>